Kimmon tarina: Ensin kävi huonosti. Ja sitten hyvin.

Perhe Nordlundin keittiöremontti on viittä vaille valmis. Isoveli Waltteri on koulussa, mutta Werneri pitää huolen vauhdista kotona.  – Kimmo on kätevä ja tekee arjessamme niin paljon, että on usein jaksamisensa rajoilla, Eija toteaa. – Moni ystäväpariskuntamme onkin todennut, että olemme keskivertoa tasavertaisempi pari.

Kuinka suuri todennäköisyys…? Teitä on veneessä viisi kaverusta menossa Juhannuspäivänä hakemaan kaasua grilliin. Lepäilet tyttökaverisi kanssa kajuutassa, kun kaverisi ajaa liian lujaa ja vene rysähtää rantakivikkoon Muumimaailman sillan alla. Yksi kivistä rikkoo veneen pohjan ja katkaisee selkärankasi irtipoikki. Kukaan muu ei loukkaannu… Niinpä!

Vieressäni ”louskun” ratissa istuu nyt 13 vuotta myöhemmin tuo nuori mies, joka on juuri riuskoin ottein kiivennyt rakkaan, jo 10 vuotta palvelleen Dodge Raminsa rattiin ja nostanut pyörätuolinsa vauhdikkain ottein takapenkille. – Hyvä pyörätuoli on pienikokoinen ja kevyt – sellainen, joka on helppo heittää autoon, Kimmo Nordlund – automies – määrittelee.

Katso videoklipistä (38 sek), kuinka Kimmo ”ulkoutuu” rakkaasta Dodge Ramistaan alta aikayksikön.

Miehen vauhti ei ole juuri hidastunut sen jälkeen, kun hänen yläosastaan 4,5 senttiä sivuun työntynyt selkärankansa pakotettiin raudan avulla takaisin ruotuun. – Kaikki piuhatkin olivat menneet poikki, joten jossittelun varaa ei jäänyt. Lääkäri sanoi aika lailla suoraan, että et kävele ikinä.

En vielä tiedä, että vieressäni istuu Kimmo – käsittämättömillä pään asetuksilla varustettu tyyppi. Tiedustelen siis varovaisesti, miltä nuoresta, sairaalassa koomasta heränneestä miehestä tuntui ottaa vastaan tuollainen tieto.

– Ajattelin heti, että kun olen tykännyt lumilautailusta ja crossipyöristä ja muusta sellaisesta, niin olisi se voinut sattua niilläkin. Hyvää on ollut sekin, että kun piuhat kerran menivät kokonaan poikki, minulla ei ole hermosärkyjä eikä jaloissa spastisuutta.

Huonekaveri, moottoripyöräonnettomuudessa yhtä vaikeasti loukkaantunut nuori mies, otti asian huomattavasti raskaammin. – Hänellä oli kauan vaikeaa. Mutta hänenkin elämänsä on järjestynyt. Pidämme edelleen yhteyttä silloin tällöin.

Kiitos käsihallintalaitteiden, Kimmon ei tarvinnut luopua autoilusta vammautumisen jälkeenkään. – Kävin nelisen kuukautta kestäneen kuntoutuskeskusjaksoni yhteydessä uudelleen autokoulun – niin pitää tehdä oppiakseen käsihallintalaitteiden käytön. Heti kotiuduttuani hommasin automaattivaihteisen auton.

Kimmon tarinaa kuunnellessa ja tekemisiä seuraillessa tulee mieleen, että luonne on elämässä tärkeämpi kuin ehjä selkäranka. Mistä ihmeestä tuo rentous ja tekemisen meininki kumpuaa…? Kimmon vaimo Eija osoittautuu samanlaiseksi paketiksi pakottamatonta positiivisuutta ja yrittää avata asiaa. – Olemme itsekin pohtineet tätä ja päätyneet aika pitkälti siihen, että hyvä lapsuus kantaa. Meillä molemmilla on ollut sellainen ja edelleen mitä lämpimimmät suhteet omaan perheeseen.

Niin: vaimo! Ja perhe: Eijan ja Kimmon kaksi biologista poikaa, joita heidän ei pitänyt saada. – Tyksin lapsettomuushoitopuoli on uskomattoman hyvä!

Kimmon suhde veneonnettomuuden aikaiseen tyttöystävään katkesi noin puolitoista vuotta onnettomuuden jälkeen. Yhdeksän vuotta sitten Kimmo meni ostamaan amerikkalaista jalkapalloa (älkää kysykö miksi) Turun Länsikeskuksen Intersportiin. – Tuurasin sattumalta kassalla työkaveria. Näin tiskin takaa vain hiustupsun ja kurkistin, että mikäs ukkeli tuo oikein on, Eija kertoo. – Minähän siellä olin silloisessa punaisessa irokeesissani. Yksi hammaskin puuttui…, Kimmo kuvailee.

Loppu on historiaa. Kahden viikon päästä Kimmo rullasi ruusupuskalla ja suklaalla varustautuneena uudelleen Eijan työpaikalle ja kysyi, lähtisikö Eija kahville. – Minä vastasin, että kyllä kai, kun ei tässä muuta…, Eija nauraa. – Pyysin silloin heti, että Kimmo kertoo, missä kohtaa tarvitsee apua pyörätuolinsa kanssa, kun minulla ei ollut asiasta mitään aiempaa kokemusta.

Noiden tapahtumien jälkeen monet asiat ovat loksahdelleet Kimmon ja Eijan elämässä kohdilleen. – Olihan se aikamoinen asia niin itselle kuin läheisillenikin todeta, että rakastuin ihmiseen, joka on vammautunut ja kulkee pyörätuolilla. Sellaista ei suunnitella etukäteen, mutta minkäs teet, kun synkkaa!, Eija toteaa.

Kimmo5Kimmo4Kimmo2(1)

Kimmo Nordlund on automies henkeen ja vereen. Pojat Waltteri ja Werneri ovat nauttineet isän kanssa vauhdista ensin pyörätuolin ja sitten niin ”louskun”, mönkijän, ruohonleikkurin kuin veneenkin kyydissä. Bensan ja moottoriöljyn tuoksu leijailee kaikkien perheen kolmen miehen haalareissa.- Kun asuu maalla, pääsee koko ajan puuhastelemaan ja tekemään jotain. Olen tykännyt tästä louskusta yli kaiken, koska sillä kulkevat kaikki romut ja tavarat, Kimmo sanoo.Seisomapyörätuoli on hyvä apu mm. autonkorjauksessa.

IMG_2493

Tänä päivänä pari asuu poikiensa kanssa Merimaskussa meren rannalla vuonna 1852 rakennetussa Kimmon äidinäidin kotitalossa, jota on kauniisti laajennettu kasvaneen perheen tarpeisiin. Tekeväinen ja käsistään kätevä Kimmo tekee vammastaan ja liikkumistavastaan huolimatta melkein mitä vaan: korjaa autoja ja mönkijöitä, rakentaa ja remontoi, leikkaa nurmikot ja auraa lumet omalta ja parin naapurin tienpätkältä, käy vapaaehtoisena auttamassa Merimaskun koulun puutyötunneilla. Imuroi, käy kaupassa louskullaan, tyhjentää tiskikoneen, hoitaa poikia – ja ompelee napit. Eijalla kun ei ompelijan tyttärenä ole kenkiä.

– Monet kaverimme ovat sanoneet, että meillä on tavallista tasavertaisempi suhde ja keskenämme samanlainen arvomaailma, Eija sanoo. – Niin – paitsi että Eija on ylempiarvoisempi kuin minä. Hän kun on alikersantti ja minä korpraali, Kimmo veistelee.

Eija toteaa, että Kimmo on arjessa vienyt omat tekemisensä, jaksamisensa ja sietokykynsä aika lailla äärirajoille. – On tietysti joitakin asioita, joita minä teen – vedän esimerkiksi aina rappuset. – Niin ja vaihdoit kaivinkoneen telan. Ja autoon suuttimia aina silloin, kun en itse ylety, Kimmo sanoo.

IMG_2511IMG_2505IMG_2497

Perhe Nordlundin keittiöremontti on viittä vaille valmis. Isoveli Waltteri on koulussa, mutta Werneri pitää huolen vauhdista kotona.  – Kimmo on kätevä ja tekee arjessamme niin paljon, että on usein jaksamisensa rajoilla, Eija toteaa. Pojista on tullut jänteviä ja he ovat kehittyneet motorisesti keskivertoa nopeammin, kun isä on nostellut heitä pikkuisesta asti pyörätuolin kyytiin yhdestä kädestä nostellen. Miksikö sillä lailla? Siksi, että jos Kimmo ei pidä toisella kädellä kiinni pyörätuolista, hän itse kuukahtaa nokilleen lattialle, koska alavartalossa ei ole tuntoa eikä voimaa. – Molemmat pojat ovat olleet mielellään tuolin kyydissä ja tasapainoilleet sylissäni.

Koska alavartalo on poissa pelistä, ylävartalo on kovassa käytössä – ja fysioterapia tarpeen molempien ”puoliskojen” osalta. Fysioterapia on kuulunut Kimmon viikko-ohjelmaan vammautumisesta lähtien. – Se on tosi tärkeää, ja menen sinne joka kerta mielelläni. Sisältö vaihtelee tilanteen mukaan. Välillä hoidetaan olkapäätäni, joka vihoittelee, kun nostelen pikkumiestä – 12 kilon kahvakuulaa. Välillä harjoitetaan keskivartalon lihaksia ja tasapainoa. Uutena on tullut mukaan cross fit -tyylinen harjoittelu fysioterapeutin ohjauksessa. Hyvä fysioterapia on monipuolista ja innostavaa – ei kaavoihin kangistunutta – ja siinä kuunnellaan, mitä kuntoutuja kulloinkin tarvitsee.

20160607 Naantali. Fysioterapiakuvitusta kuvattuna Naantalin kuntokeskuksessa. Kuva: Vesa-Matti Väärä.

Fysioterapia on kuulunut Kimmo Nordlundin viikko-ohjelmaan vammautumisesta lähtien. Sisältö ja painopisteet vaihtelevat tilanteen ja kulloisenkin tarpeen mukaan hoidosta hyvinkin aktiiviseen harjoitteluun. Lymfaterapialla (kuva oikealla) on tärkeä osa alaraajojen nestekierron vilkastuttamisessa ja turvotusten ehkäisyssä. Kuvissa Kimmo ja fysioterapeutti Sanna Pennanen.

Kimmon vaimo Eija kertoo, että suurimpana yllätyksenä hänelle ovat tulleet sellaiset pienentuntuisista asioista lähtevät tilanteet, jotka saattavat Kimmon alavartalon tuntopuutoksesta johtuen kehittyä todella vaarallisiksi. – Sellainen oli esimerkiksi tulehdus, joka ehti edetä munuaisaltaaseen, ennen kuin antoi oireita.

Haastatteluaamuna Kimmo on jo ollut Naantalin terveyskeskuksessa näyttämässä jalkaansa, johon on tehty ihonsiirto, koska kehräsluun päälle tullut haava ei vain ole suostunut paranemaan pitkänkään ajan kuluessa. – Onneksi Kimmo on tarkka terveytensä suhteen. Tähän asti olemme aina saaneet avun ajoissa, Eija sanoo.

Perhe Nordlund elää Merimaskun kodissa antoisaa arkeaan. Vuodenvaihteen jälkeen arki jonkin verran muuttuu, kun äiti palaa työhön ja Werneri menee päiväkotiin. Waltteri on jo ekaluokkalainen. – Näin se elämä menee. Koska on mahdotonta ennustaa tulevaa, on ehdotonta elää tässä hetkessä ja nauttia siitä, Eija summaa.

Artikkeli julkaistu myös Fysi 2/2016 -lehdessä www.fysi-fi/fysi-lehti

Lue Eija Nordlundin hääpäivänsä merkeissä kirjoittama blogi osoitteessa http://makeupbyeija.blogspot.fi/2016/06/nothing-else-matters.html#comment-form

Diplomikosmetologi Eija Nordlund työskentelee kouluttajana Diter Oy:ssä.

KUVAT: Vesa-Matti Väärä, Perhe Nordlund ja Ritva Tiittanen-Wallenius

 

 

mm
Ritva Tiittanen-Wallenius
Terveystoimittaja