Uudenvuodenpäivänä vuonna 1983 alkoi uudenlainen aika silloin 16-vuotiaan Vesa Sydänmaan elämässä. ”Minulla oli heti kalliolta maahan tömähdettyäni kirkas ajatus siitä, että varmasti pyörätuoliin.” Yllättävää kyllä, elämässään hurjasti aikaan saaneen miehen kertomuksessa kertautuu joka käänteessä sana tuuri. Ja nimenomaan se hyvä tuuri.

Vesa ”Vesku” Sydänmaa oli ystävineen ottamassa vastaan uutta vuotta 1983 ja lähti huolehtivaisena nuorena miehenä kalliolle huutelemaan pois järven jäältä sinne seikkailemaan lähteneitä kavereitaan. Huhuilijalle itselleen kuitenkin tapahtui. – Kenkäni juuttui kallionkoloon ja kun yritin repäistä sitä irti, kenkä jäi koloon ja lensin itse alas kalliolta, Vesku kertoo.

Hän sanoo tajun menneen vain ilmalennon ajaksi ja palanneen maahan tömähdyksessä. – Muistan hetken edelleen aivan selvästi. En tiedä, mistä se ajatus tuli, mutta minulla oli heti siinä maassa maatessani selkeä ajatus, että varmasti pyörätuoliin.

Niinpä nuorelle miehelle ei ollut yllätys, kun suorasukainen lääkäri Päijät-Hämeen keskussairaalan yksinäisessä toimenpidehuoneessa aamulla kello 5 ykskantaan totesi, että ”Voin mä sut leikata, mutta et kävele koskaan”.

Jotakuta muuta arvio olisi saattanut järkyttää, mutta Vesku toteaa, että ”mulle se tyyli sopi”. Oltiinhan linjassa nuoren miehen oman tilannearvion kanssa. – Aattelin, että homman nimi on nyt sellainen, että tästä päivästä eteenpäin ei voi olla kuin parempia päiviä.

– Ja kun asioita on tarpeeksi maailmassa väännetty ja käännetty ja tuskailtu, että onpa hankalaa, niin mottona toimii hyvin tämä: Palauta mittasuhteet. Vaikka olisi kyse vammaisuudesta, niin mietipä, jos asuisitkin vaikka Angolassa tai Albaniassa… Että asiasi taitavatkin tarkemmin ajatellen olla kohtuullisen hyvin.

”Tuo s**tana käsipainot!”

SM-kultaa - tällä kertaa TaNMKY:n riveissä vuonna 2015!

SM-kultaa – tällä kertaa TaNMKY:n riveissä vuonna 2015!

Alkoi erilainen aika aktiivisen urheilijanuorukaisen elämässä. – Sanon nykyään aina, että traumaattiseen vammaan sopeutuminen vie viisi vuotta – sitä ei vaan tajua, millainen prosessi on menossa, vaan sen näkee myöhemmin.

– Kerron tästä huomiostani aina, kun käyn puhumassa vammautumisestani ja kuntoutumisestani toisille samassa tilanteessa oleville tai kouluttaessani terveydenhuollon ammattilaisia.

Ambulanssia odoteltaessa kaikki luulivat Vesan loukanneen ensisijaisesti päänsä, josta tuli verta. Selkärangan alle jääneen kiven aiheuttama selkäydinvamma ei näkynyt. Th11 tason vamma aiheutti kuitenkin sen, että Veskun alaraajat halvaantuivat ja hänen liikkumistavakseen tuli pyörätuoli.

16-vuotiaan aktiivinen, energinen, itsenäinen luonne ja ote elämään ei kuitenkaan kadonnut minnekään. – Sopeutumistani helpotti se luonteenpiirteeni, että oli tottunut keskittymään vähän ylitarmokkaasti kaikkeen tekemiseen olipa kyse sitten koulusta, liikunnasta tai kuntoutumisesta.

Yksinhuoltajaäidin poika jopa rauhoitteli äitiään, että ”älä huoli – elämä on liian kallis tuhlattavaksi, kyllä tämä tästä hoituu…”

Hyvä tuuri toi Veskun tarinaan mausteitaan vähän joka käänteessä, vaikka jonkun muun silmiin tilanne saattoi näyttää ihan joltakin muulta. Kun selkärangan tueksi oli istutettu silloiseen hoitokäytäntöön kuuluvat Harringtonin raudat ja ensimmäiset kuusi viikkoa kuluivat kapeassa sairaalapedissä milloin selällään milloin ”kansi päällä” vatsalleen keikautettuna, jotta syöminen jne. jotenkin onnistuivat, tuuri ei ole ensimmäinen sana, joka tarkkailijalle tulisi mieleen.

Työniloa! MB Citan-matalalattia-auton luovuttaminen Pasi Kauranteelle Vehon tiloissa Lommilassa. Vesa Sydänmaa edessä oikealla.

Työniloa! MB Citan-matalalattia-auton luovuttaminen Pasi Kauranteelle Vehon tiloissa Lommilassa. Vesa Sydänmaa edessä oikealla.

Veskulla oli kuitenkin tuuria: hän sai oman huoneen, josta muodostui kaveriporukan elämänmakuinen kohtaamispaikka. Tuuria oli siinäkin kohdassa, kun armoitettu konkarifysioterapeutti Lea tuli tiedustelemaan, mitä petiin kapseloitu Vesku haluaisi tehdä. – Muistan vielä, kun sanoin, että ”Tuo s**tana käsipainot!” Ja Lea toi.

Vesku laittoi itsensä tikkiin

Urheilijanuorukainen päätti panna itsensä tikkiin – apunaan harjoittelussa olleet fysioterapeuttitytöt, joiden avulla kuntoutuminen oli niin aktiivista ja hauskaa kuin suinkin mahdollista! Lean luvalla hän kävi ennen pitkää, vihdoin pyörätuoliin päästyään, myös sairaalan kuntosalilla ”tempomassa punttia” yhdessä sairaalassa ahkerasti vierailevan kaverinsa Hekan kanssa. – Hekan tyttöystävä asui sairaalan naapurissa – hyvää tuuria, kuinkas muuten!

Seuraus oli, että kun Vesku pitkän jonotuksen jälkeen viimein pääsi Helsinkiin selkäydinvammakuntoutujien silloiseen ykköspaikkaan Käpylän Kuntoutuskeskukseen, hän oli erinomaisessa kunnossa. – Luin sitten myöhemmin epikriisistä, että minusta oli jo kahden päivän Käpylässä olon jälkeen kirjoitettu arvio ”Omatoiminen – voisi lähteä kotiin”.

Vesku muistuttaa, että kyse oli kuitenkin fyysisistä valmiuksista ja että henkiset saattoivat kuitenkin vielä vaatia tekeytymistä.

Pääsiäisenä Päijät-Hämeestä Käpylään siirtynyt Vesku oli Käpylässä lopulta ”iät ajat” eli elokuulle asti lähinnä siksi, että vanhempien asunnon muutostyöt Nastolassa veivät oman aikansa. – Ajoin Käpylässä autokoulunkin erityisluvalla 17-vuotiaana käsihallintalaitteita käyttäen. Autona oli Buick Skylark, jolla autokoulunopettaja ajatti minut heti ensimmäisellä ajokerralla keskustaan – menimme katsomaan City Marathonia!

Vesa Sydänmaa (vas.) Aaro Ylikoski (oik)

Valtti-ohjelmassa pyritään löytämään erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille liikuntaharrastus. Vesa Sydänmaa ja nokialainen Aaro Ylikoski jakavat intohimon koripalloon. Kuva: Anni Taponen

Hyvää tuuria oli myös huonekavereissa – nuorten miesten päivät olivat pelkkää treeniä ja sporttia. – Huippua oli myös se, että tutustuin Käpylässä pyörätuolikoripalloon, kun pääsin treenaamaan lajin konkareitten kanssa, ja sain käyttööni hienon amerikkalaisen, kevytrakenteisen ja kiinteärunkoisen pyörätuolin, joka oli aivan eri maailmasta kuin kasaan menevät vanhat sairaalatuolit.

Pyörätuolikoripallo vei miehen mennessään

Pyörätuolikoripallo tuli Veskun elämään jäädäkseen: – Tultuani kotiin Nastolaan ehdin olla vain kaksi yötä kotona, kun matkustin pyörätuolikoripallon maajoukkueleirille. Se taitaa olla jonkinlainen ennätys!, Vesa Sydänmaa arvelee.

Urheilijaelämä siis jatkui vain vauhdittuen vammautumisesta huolimatta, mutta aina koulussa hyvin pärjännyt ja kirjastoauton Tolstoin kootut jo kolmannella luokalla ahminut nuori mies päätti hankkia myös muut valmiudet itsenäiseen ja antoisaan elämään. – Ajattelin, että minun täytyy löytää sellainen ala, jossa vammasta ei ole haittaa. Päätin hioa korkealle kaikki sellaiset osa-alueet, jotka pystyn!

Nuori mies teki juuri niin kuin meinasi. Lahden iltalukio olisi ollut muuten hänen paikkansa, mutta itsenäiselle nuorelle miehelle ei sopinut olla riippuvainen koulun silloisesta viinaanmenevästä vahtimestarista, joka tuli paikalle rappusissa avustamaan silloin kun muisti. – Halusin olla riippumaton toisten avusta ja löysin esteettömän koulun, Invalidiliiton Järvenpään kauppaoppilaitoksen.

Loistavat opettajat ja koulutusohjelmat antoivat erinomaiset valmiudet tulevalle työuralle. Vesku valmistui kolmen vuoden kuluttua stipendein palkittuna plakkarissaan kiitettävät kaikista oppiaineista. Hallussa oli myös kymmensormijärjestelmä, kirjanpito eri osa-alueineen, kokoustekniikka videointiulottuvuuksineen ja poikkeuksellinen tietotekniikkaosaaminen. Työelämään mies temmattiinkin saman tien, ja hän on tehnyt hatunnoston arvoisen työuran ensin toisten palveluksessa ja nyttemmin omassa yrityksessään sekä kahminut mestaruuksia pyörätuolikoripallossa.

Kauniina kirsikkana kakun päällä on nuorten vammautuneitten innostaminen elämään ja toimintaan – ja tietysti koripalloon, joka on tuonut Veskulle itselleen mestaruuksia ja unohtumattomia elämyksiä.

Vesa Sydänmaan ansiot pyörätuolikoripallossa ovat mittavat. Kuvassa maajoukkueen valmentajan hommissa. Joukkueessa mm. Leo-Pekka "Lepe" Tähti.

Vesa Sydänmaan ansiot pyörätuolikoripallossa ovat mittavat. Kuvassa maajoukkueen valmentajan hommissa. Joukkueessa mm. Leo-Pekka ”Lepe” Tähti.

– Nuoret vammaiset tarvitsevat idoleikseen aikuisia vammaisia – Leo-Pekka Tähtiä ja muita sankareita ja sankarittaria. Itsekin olen saanut heitä valmentaa, Vesku sanoo mainiten nyt ammattilaisena Saksan Bundesliigassa pelaavan pyörätuolikoripalloilija Teemu Partasen, jota aikanaan ei kiinnostanut oikein mikään, mutta joka nyt elää unelmaansa. – Nuoret on huikeita!

Lue Vesa Sydänmaan fysioterapiasta Kuntoutusyrittäjä 2/2018 -lehdestä tästä

 

18.6.2018
20180525_132107 – vesa_ja_jouni_fysioterapia.info

Selkäydinvamman kanssa elävä Vesa Sydänmaa on hyvän tuurin mies

Uudenvuodenpäivänä vuonna 1983 alkoi uudenlainen aika silloin 16-vuotiaan Vesa Sydänmaan elämässä. ”Minulla oli heti kalliolta maahan tömähdettyäni kirkas ajatus siitä, että varmasti pyörätuoliin.” Yllättävää kyllä, elämässään […]
19.4.2017
ruoka1_1930x293_2_0

Uutinen – Ravitsemustietoa reumasairauksia sairastaville

Nyt on tarjolla tutkittua tietoa reumasairauksia sairastavien ravitsemuksesta. Kuopion Reumayhdistys ja Reumaliitto ovat yhteistyökumppaneineen tuottaneet luotettavan ravitsemustietopaketin ja julkaisseet Reumaliiton verkkosivuilla aineiston, joka on tarkoitettu reumasairauksia […]
28.2.2017
harvinaisten_paiva_2017

Tutkimus tuo toivoa harvinaisen sairauden kanssa eläville

Harvinainen sairaus tai vamma koskettaa yli 300 000:tta suomalaista ja heidän läheisiään. Lisäksi on suuri määrä ihmisiä, joiden harvinaista sairautta ei vielä osata tunnistaa. Tarkkaa lukumäärää on […]
17.1.2017
IMG_2790_kuvaaja_esa-pekka_mattila

”Olisin varmasti urheilija joka tapauksessa – kävelevänäkin”

Leo-Pekka Tähti on voimakkaalla kilpailuvietillä varustettu liikunnallinen lahjakkuus. Synnynnäinen paraplegia eli alaraajahalvaus ja pyörätuoli eivät ole missään ikävaiheessa muodostuneet hänen kohdallaan esteeksi aktiiviselle liikkumiselle saati urheilijanuralle […]